Jäin vielä pohtimaan historian oppikirjojen kieltä ja niiden ymmärtämistä. Tein pienen sormiharjoituksen yhden alakoulun 6.-luokan historian oppikirjan kappaleen alaluvusta. Samalla itsellekin muistui mieleen, miksei historian ymmärtäminen ole aina ihan helppoa.
Esimerkki
oppikirjasta Forum 6 historia (Otava 2015), s. 95.
Orjakauppaa Afrikassa
Afrikan manner oli lähellä Eurooppaa, mutta
Afrikasta eurooppalaiset saivat haltuunsa vain muutamia rannikon
kauppapaikkoja. Sisämaa oli vaikeakulkuista ja siksi hankala vallata.
Valloittamisen sijaan Afrikkaa hyödynnettiin muilla
tavoin. Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet eurooppalaisten vaatimaa
raskasta työtä, joten eurooppalaiset alkoivat viedä Afrikasta tummaihoisia
orjia Amerikkaan. Afrikkalaiset eivät sairastuneet eurooppalaisiin tauteihin
niin helposti kuin Amerikan alkuperäisasukkaat. Orjakaupan seurauksena Afrikan
väkiluku laski. Kilpailu orjista lisäsi sotia eri heimojen kesken, koska heimot
ryöstivät toisiltaan ihmisiä orjiksi.
Kolmensadan vuoden aikana Afrikasta rahdattiin
Amerikkaan noin 10 miljoonaa orjaa. Valtaosa orjista vietiin Karibian ja
nykyisen Brasilian alueille. Matka Afrikasta Amerikkaan oli orjille raskas.
Laivat olivat ahtaita ja ruokaa oli vähän. Tuhannet orjat kuolivatkin matkan
rasituksiin.
Afrikassa orjakauppaa käytiin jo ennen löytöretkiä.
Orjakauppa lisääntyi, kun eurooppalaiset alkoivat viedä orjia Amerikkaan.
Kolmen mantereen välistä kauppaa kutsutaan Atlantin kolmiokaupaksi.
Eurooppalaiset kuljettivat ensin valmistamiaan tavaroita Afrikkaan. Siellä
laivat täytettiin orjilla, jotka myytiin Amerikassa. Siellä laivat lastattiin
täyteen hedelmiä, uusia kasveja ja aarteita, jotka myytiin Euroopassa.
Oheinen
katkelma on otettu Forum 6 Historia -oppikirjan kappaleesta ”Kaakaota, kahvia
ja orjia” ja tekstimäärältään se on noin ¼ kappaleen tekstistä. Heikon lukijan
lukiessa kappaletta on monta mahdollisuutta mennä metsään.
Historian
oppikirjojen ja tutkimuksen kielelle tyypillistä on häivyttää tekijä pois. Näin
ollen tekstissä ei ole yksittäisiä aktiivisia toimijoita, vaan sen yleisvire on
varsin passiivinen: ”Afrikasta
rahdattiin”, ”Valtaosa orjista vietiin”, ”orjakauppaa käytiin” jne. Jotta oppilas pysyisi kärryillä siitä, kuka toimi ja kuka oli toiminnan kohde, pitäisi tekstiin tuoda aktiivinen toimija. Tämäkään ei ole ihan helppoa, sillä kirjan kappaleen toimijatkin esiintyvät varsin epämäräisinä ryhminä kuten "eurooppalaiset" tai "alkuperäisväestö". Omana mielenkiintoisena teeman etäännyyttämisen piirteenä toimii myös imperfekti aloituslauseessa: "Afrikan manner oli lähellä Eurooppaa". Eiköhän tuo edelleenkin ihan yhtä lähellä ole...
Alaluku
sisältää runsaasti maantieteellistä
sanastoa, joka oppilaan tulisi pystyä visualisoimaan ymmärtääkseen, mistä
ilmiössä on kyse. Tällaista sanastoa ovat esimerkiksi: Afrikan manner, Eurooppa, Amerikka, Karibia, Brasilia, Atlantti.
Kappale
sisältää myös runsaasti ensimmäisen
asteen historiallisia käsitteitä, joiden merkitys ei välttämättä ole
oppilaalle tuttu. Tällaisia käsitteitä ovat esim. alkuperäisasukas, orja, orjakauppa, heimo, löytöretki, Atlantin
kolmiokauppa.
Tämän
lisäksi ymmärtääkseen kappaleen sisällön, oppilaan joutuu askaroimaan toisen asteen käsitteiden, kuten syiden
ja seurausten, sekä muutoksen ja jatkuvuuden kassa.
-
Alaluvussa
esitetään seuraavanlaisia syy- ja
seuraussuhteita:
Koska Afrikan sisämaa oli vaikeakulkuista, saivat
eurooppalaiset haltuunsa vain muutamia Afrikan rannikon kauppapakkoja.
Koska eurooppalaiset eivät saaneet Afrikkaa
haltuunsa sen vaikeakulkuisuuden vuoksi, hyödynsivät he maanosaa viemällä
sieltä orjia.
Koska Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet
eurooppalaisten vaatimaa raskasta työtä, ryhdyttiin orjia tuomaan Afrikasta.
Orjakaupan seurauksena Afrikan väkiluku laski.
Orjakaupan ja sitä seuranneen kilpailun vuoksi,
Afrikassa syttyi sotia eri heimojen kesken.
-
Kappaleessa
esitetään myös muutokseen ja
jatkuvuuteen liittyviä väitteitä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavanlaiset:
Ilmiön
jatkuvuus: Afrikassa käytiin orjakauppaa jo ennen löytöretkiä.
Orjakauppa
lisääntyi, kun eurooppalaiset alkoivat viedä orjia Amerikkaan.
Muutos:
Orjakaupan seurauksena Afrikan väkiluku laski. Kilpailu orjista lisäsi sotia
eri heimojen kesken.
-
Oppilas
joutuu myös operoimaan ajallisen
hahmottamisen kanssa. Tämä ei kyseisen tekstikatkelman kanssa ole kovinkaan
helppoa, sillä kappaleessa ei missään kohtaa mainita minkäänlaisia vuosilukuja.
Oppilaan tuleekin pystyä ajoittamaan orjakauppa seuraavien tekstistä saamiensa
vinkkien perusteella:
o
Kappale
liikkuu ajassa, jossa eurooppalaiset ovat jo löytäneet Amerikan
”Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet
eurooppalaisten vaatimaa raskasta työtä, joten eurooppalaiset alkoivat viedä
Afrikasta tummaihoisia orjia Amerikkaan”
o
Orjakauppaa
käytiin kolmensadan vuoden ajan ja sitä käytiin laivoilla
”Kolmensadan vuoden aikana Afrikasta
rahdattiin Amerikkaan noin 10 miljoonaa orjaa. - - Laivat olivat ahtaita ja ruokaa
oli vähän.”
o
Orjakauppa
sijoittuu löytöretkien jälkeiseen aikaan, mutta ilmiönä se oli olemassa jo
ennen löytöretkiä
”Afrikassa orjakauppaa käytiin jo ennen
löytöretkiä.”
No, sitten ollaankin valmiita kytkemään opittu asia aiemmin opittuun ja katsastamaan miten kahvi ja kaakao liittyvät tähän...
Ja toki jossain välissä olisi ihan hyvä miettiä sitäkin, millaista tietoa historian oppikirja välittävät, miltä lähdepohjalta ne on kirjoitettu ja millaisia seikkoja tekstistä on kenties jätetty pois. Sitten oltaisiinkin jo vähitellen historian tekstitaitojen ytimessä.
Hei, on ollut ilo lukea blogianne.
VastaaPoistaOppikirjojen lähdepohjaan liittyen törmäsin kiinnostavaan lukion psykologian oppikirjaan Motiivi 1, tekijöinä A. Degerman ja K. Holm (Sanoma Pro 2016). Tekijät ovat esitelleet kirjan lopussa lähteet luvuittain artikkelien tarkkuudella. Lähdeluettelo on kahdeksan sivua pitkä ja tuo mielestäni hienon mahdollisuuden pohtia, miltä pohjalta oppikirja on kirjoitettu jne..
Onkohan historian osalta tällaisia samanlaisia lähteiden esittelyä tehty minkään oppikirjan osalta?
Toinen minulle uusi asia tässä oppikirjassa on Keskeiset tutkijat -osa. Historian tai yhteiskuntaopin kirjassa tällainen listaus (ja lyhyt esittely) olisi aika kiinnostava esimerkiksi siltä kannalta, ketkä nostettaisiin suomalaisesta tutkimuksesta esille ja ketkä sieltä jäisivät pois.
terveisin Juuso Repo
Hei, ja kiitokset!
VastaaPoistaTuo psykologian oppikirjan lähdeluettelo ja Keskeiset tutkijat -osa kuulostaa hyvältä. En ole itse vastaaviin lähdeluetteloihin historian oppikirjoissa törmännyt.
Amerikkalainen tutkija Sandwell on artikkelissaan esittänyt mielenkiintoisen näkemyksen siitä, että jopa yliopistoissa on tapana se, että historian tutkimus ja opetus ovat kaksi eri maailmaa. Hänen mukaansa varsin yleistä on se, että siinä missä tutkija työssään toimii primääri- ja sekundääriaineiston kanssa artikuloiden lähteensä esiin, pohjaa hän opetuksensa sekundääritutkimuksien referointiin. Ehkäpä ihan näin karua ei todellisuus ole, mutta antaa miettimisen aihetta sille, miten tutkimuksen ja opettamisen välillä koetaan olevan kuilu. Ja itse ainakin näkisin, että nimenomaan tuo tiedon alkuperän esiintuominen olisi se, jonka avulla tätä kuilua voitaisiin ylittää.
Jos kiinnostaa, niin viittaamani artikkeli on:
Sandwell, Ruth 2014. On historians and their audiences: An argument for teaching (and not just writing) history. Teoksessa Ruth Sandwell & Amy von Heyking (toim.) Becoming a history teacher. Sustaining practices in historical thinking and knowing. University of Toronto Press: Buffalo, 77–90.