Kuka opettaa ja mitä?

Kiitokset eräälle kieltenopettajalle joka taivasteli sosiaalisessa mediassa sitä, etteivät oppilaat tienneet, miksi 9.11.1989 oli merkittävä päivä Saksan historiassa. Syynä opiskelijoiden tietämättömyyteen oli hänen mukaansa hissanopet, jotka eivät ole käyneet tunneillaan asioita riittävän hyvin läpi. Kiitän tätä opettajaa siitä, että hän osoitti itselleni jälleen kerran sen, miten ihmisten arkikäsitys historiasta on edelleen vuosilukuja, päivämääriä ja yksittäisiä tapahtumia. Kiitän häntä myös siitä, että hän muistutti, miten kouluissa oppiaineet koetaan edelleen erillisiksi saarekkeiksi, jolloin esimerkiksi Berliinin muurin murtuminen ei ole saksa nimisen oppiaineen asia, vaan kuuluu pelkästään historia nimisen oppiaineen tunneille. Samalla hän osoitti sen, miten osa opettajistamme edelleen ajattelee, että tieto siirtyy opettajalta oppilaille. Jos oppilaat eivät jotain päivämäärää tai vuosilukua muista, on syynä se, ettei opettaja ole saanut tietoa siirrettyä oppilailleen riittävän hyvin. Viimeiset kiitokset esitän siitä, että tämä opettaja muistutti siitä, että meillä on ihan oikeasti paljon tehtävää suomalaisen koulutuksen kehittämisessä.

Pitäisikö opiskelijoiden sitten tietää, mitä 9.11.1989 tapahtui Saksassa? Pitäisi tietysti. Heidän pitäisi tietää se siksi, että Berliinin muurin murtumisesta on käyty tiedotusvälineissä lähiviikkoina varsin paljon keskustelua. Aiheesta on julkaistu lukuisia lehtijuttuja ja siitä on näytetty televisiossa niin dokumentteja kuin uutispätkiäkin. Ehkä tätä enemmän heidän tulisi kuitenkin tietää, miksi Berliinin muuri rakennettiin, millaisia vaikutuksia sillä oli ja miksi sen murtuminen oli niin tärkeää. Heidän tulisi siis ymmärtää se, mitä Berliinin muuri ja sen murtuminen symboloi.

 Historian taitoihin kuuluu asioiden tulkitseminen, niiden kontekstualisoiminen, historiallinen empatiakyky sekä taito tuottaa erilaisista, usein keskenään ristiriitaisista lähteistä tulkintaa menneisyydestä. Tähän tarvitaan sisältötietoja. Siksipä kylmän sodan loppumista Euroopassa tutkiva opiskelija tarvitsee tietoa siitä, mitä Saksassa tapahtui 9.11.1989. Tämä on varmasti sitä, mitä historianopettajan tulisi opettaa - niin tiedon hankkimista kuin sen analysoimistakin. Aivan yhtä mielenkiintoista olisi kuitenkin tutkia samaa ilmiötä käyttäen eri oppiaineiden tietoja hyväksi. Miksi vuoden 1990 Saksan yhdistymisestä käytetään nimitystä Deutsche Wiedervereinigung eikä esimerkiksi Deutsche Vereinigung tai käsitettä anscluss? Miksi edelleen Saksan itäosista puhutaan käsittellä Die ehemalige DDR ja millaisia oletuksia tähän käsitteeseen sisällytetään? Miten länsisaksalainen ja itäsaksalainen sanasto erosi toisistaan ja löytyykö näitä eroja vielä 25 vuotta maiden yhdistymisen jälkeen?

Luin kieltenopettajan viestin ärsyyntyneenä. Menneisyytemme koostuu joka kolmas vuosi 365 ja joka neljäs vuosi 366 tärkeästä päivästä. Näinä tärkeinä päivinä on kaikkialla maailmassa tapahtunut monenlaisia asioita. Nostamme oppiaineessa nimeltä historia niistä jotkut päivät muita tärkeimpinä esiin, toisia omana aikana tärkeitä tapahtumia emme sen sijaan noteeraa lainkaan. Koen etten niinkään äsyyntynyt siitä, että viestin lähettäjä hyökkäsi historianopettajia kohtaan. Sen sijaan ärsyynnyin siitä, miten vielä edelleen ihmiset kokevat historian vain tietopohjaisena aineena, jossa on kyse muistamisesta, ei ymmärtämisestä.