Historian oppikirjatekstien haasteet

Jäin vielä pohtimaan historian oppikirjojen kieltä ja niiden ymmärtämistä. Tein pienen sormiharjoituksen yhden alakoulun 6.-luokan historian oppikirjan kappaleen alaluvusta. Samalla itsellekin muistui mieleen, miksei historian ymmärtäminen ole aina ihan helppoa. 

Esimerkki oppikirjasta Forum 6 historia (Otava 2015), s. 95.

Orjakauppaa Afrikassa 

Afrikan manner oli lähellä Eurooppaa, mutta Afrikasta eurooppalaiset saivat haltuunsa vain muutamia rannikon kauppapaikkoja. Sisämaa oli vaikeakulkuista ja siksi hankala vallata.

Valloittamisen sijaan Afrikkaa hyödynnettiin muilla tavoin. Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet eurooppalaisten vaatimaa raskasta työtä, joten eurooppalaiset alkoivat viedä Afrikasta tummaihoisia orjia Amerikkaan. Afrikkalaiset eivät sairastuneet eurooppalaisiin tauteihin niin helposti kuin Amerikan alkuperäisasukkaat. Orjakaupan seurauksena Afrikan väkiluku laski. Kilpailu orjista lisäsi sotia eri heimojen kesken, koska heimot ryöstivät toisiltaan ihmisiä orjiksi.

Kolmensadan vuoden aikana Afrikasta rahdattiin Amerikkaan noin 10 miljoonaa orjaa. Valtaosa orjista vietiin Karibian ja nykyisen Brasilian alueille. Matka Afrikasta Amerikkaan oli orjille raskas. Laivat olivat ahtaita ja ruokaa oli vähän. Tuhannet orjat kuolivatkin matkan rasituksiin.

Afrikassa orjakauppaa käytiin jo ennen löytöretkiä. Orjakauppa lisääntyi, kun eurooppalaiset alkoivat viedä orjia Amerikkaan. Kolmen mantereen välistä kauppaa kutsutaan Atlantin kolmiokaupaksi. Eurooppalaiset kuljettivat ensin valmistamiaan tavaroita Afrikkaan. Siellä laivat täytettiin orjilla, jotka myytiin Amerikassa. Siellä laivat lastattiin täyteen hedelmiä, uusia kasveja ja aarteita, jotka myytiin Euroopassa.

Oheinen katkelma on otettu Forum 6 Historia -oppikirjan kappaleesta ”Kaakaota, kahvia ja orjia” ja tekstimäärältään se on noin ¼ kappaleen tekstistä. Heikon lukijan lukiessa kappaletta on monta mahdollisuutta mennä metsään.

Historian oppikirjojen ja tutkimuksen kielelle tyypillistä on häivyttää tekijä pois. Näin ollen tekstissä ei ole yksittäisiä aktiivisia toimijoita, vaan sen yleisvire on varsin passiivinen: ”Afrikasta rahdattiin”, ”Valtaosa orjista vietiin”, ”orjakauppaa käytiin” jne. Jotta oppilas pysyisi kärryillä siitä, kuka toimi ja kuka oli toiminnan kohde, pitäisi tekstiin tuoda aktiivinen toimija. Tämäkään ei ole ihan helppoa, sillä kirjan kappaleen toimijatkin esiintyvät varsin epämäräisinä  ryhminä kuten "eurooppalaiset" tai "alkuperäisväestö".  Omana mielenkiintoisena teeman etäännyyttämisen piirteenä toimii myös imperfekti aloituslauseessa: "Afrikan manner oli lähellä Eurooppaa". Eiköhän tuo edelleenkin ihan yhtä lähellä ole...

Alaluku sisältää runsaasti maantieteellistä sanastoa, joka oppilaan tulisi pystyä visualisoimaan ymmärtääkseen, mistä ilmiössä on kyse. Tällaista sanastoa ovat esimerkiksi: Afrikan manner, Eurooppa, Amerikka, Karibia, Brasilia, Atlantti.  

Kappale sisältää myös runsaasti ensimmäisen asteen historiallisia käsitteitä, joiden merkitys ei välttämättä ole oppilaalle tuttu. Tällaisia käsitteitä ovat esim. alkuperäisasukas, orja, orjakauppa, heimo, löytöretki, Atlantin kolmiokauppa.

Tämän lisäksi ymmärtääkseen kappaleen sisällön, oppilaan joutuu askaroimaan toisen asteen käsitteiden, kuten syiden ja seurausten, sekä muutoksen ja jatkuvuuden kassa.

-          Alaluvussa esitetään seuraavanlaisia syy- ja seuraussuhteita:

Koska Afrikan sisämaa oli vaikeakulkuista, saivat eurooppalaiset haltuunsa vain muutamia Afrikan rannikon kauppapakkoja.

Koska eurooppalaiset eivät saaneet Afrikkaa haltuunsa sen vaikeakulkuisuuden vuoksi, hyödynsivät he maanosaa viemällä sieltä orjia.

Koska Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet eurooppalaisten vaatimaa raskasta työtä, ryhdyttiin orjia tuomaan Afrikasta.

Orjakaupan seurauksena Afrikan väkiluku laski.

Orjakaupan ja sitä seuranneen kilpailun vuoksi, Afrikassa syttyi sotia eri heimojen kesken.

-          Kappaleessa esitetään myös muutokseen ja jatkuvuuteen liittyviä väitteitä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavanlaiset:

Ilmiön jatkuvuus: Afrikassa käytiin orjakauppaa jo ennen löytöretkiä.

Orjakauppa lisääntyi, kun eurooppalaiset alkoivat viedä orjia Amerikkaan.  

Muutos: Orjakaupan seurauksena Afrikan väkiluku laski. Kilpailu orjista lisäsi sotia eri heimojen kesken.

-          Oppilas joutuu myös operoimaan ajallisen hahmottamisen kanssa. Tämä ei kyseisen tekstikatkelman kanssa ole kovinkaan helppoa, sillä kappaleessa ei missään kohtaa mainita minkäänlaisia vuosilukuja. Oppilaan tuleekin pystyä ajoittamaan orjakauppa seuraavien tekstistä saamiensa vinkkien perusteella:

o   Kappale liikkuu ajassa, jossa eurooppalaiset ovat jo löytäneet Amerikan

”Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kestäneet eurooppalaisten vaatimaa raskasta työtä, joten eurooppalaiset alkoivat viedä Afrikasta tummaihoisia orjia Amerikkaan”

o   Orjakauppaa käytiin kolmensadan vuoden ajan ja sitä käytiin laivoilla

  ”Kolmensadan vuoden aikana Afrikasta rahdattiin Amerikkaan noin 10 miljoonaa orjaa. - - Laivat olivat ahtaita ja ruokaa oli vähän.”

o   Orjakauppa sijoittuu löytöretkien jälkeiseen aikaan, mutta ilmiönä se oli olemassa jo ennen löytöretkiä

  ”Afrikassa orjakauppaa käytiin jo ennen löytöretkiä.”

No, sitten ollaankin valmiita kytkemään opittu asia aiemmin opittuun ja katsastamaan miten kahvi ja kaakao liittyvät tähän...  

Ja toki jossain välissä olisi ihan hyvä miettiä sitäkin, millaista tietoa historian oppikirja välittävät, miltä lähdepohjalta ne on kirjoitettu ja millaisia seikkoja tekstistä on kenties jätetty pois. Sitten oltaisiinkin jo vähitellen historian tekstitaitojen ytimessä.

”Munko tehtävä olisi opettaa sitäkin, miten historian oppikirjaa luetaan?"

”Munko tehtävä olisi opettaa sitäkin, miten historian oppikirjaa luetaan?” kysyi eräs historian opettajaopiskelija eräänä päivänä sen jälkeen, kun hänelle oli valjennut pitämällään oppitunnilla, etteivät kaikki yläkoululaiset osanneet erottaa historian oppikirjan kappaleista olennaista tietoa epäolennaisesta. No, eipä tuohon voinut oikein muuta vastata, kuin kysyä kuka sen sitten tekee, jos sinä historiaopettajana et sitä tee.

Historian on vahvasti kielellinen oppiaine. Monet menneisyydestä kertovat lähteet ovat tekstejä, mutta myös käsitystä menneestä rakennetaan tekstien avulla. Näin on sekä akateemisen historiantutkimuksen, historian kouluopetuksen kuin myös populaarin historiakulttuurin saralla. Historiantutkimus perustuu pitkälti erilaisten lähdeaineistojen analysointiin, kriittiseen arviointiin ja vertailuun. Myös tietomme, näkemyksemme ja uskomuksemme menneisyydestä perustuvat erilaisiin representaatioihin, joissa kielellä on keskeinen merkitys. 

Eri kentillä on kuitenkin erilainen tapa esittää tietoa menneestä. Mikko peräänkuulutti edellisessä blogikirjoituksessaan sitä, että historiaksi kutsuttaisiin historian tutkimusta ja menneisyyttä kutsuttaisiin menneisyydeksi. Onkin hyvä pohtia sitä, millä tavoin eri konteksteissa menneisyyttä käytetään ja millä tavoin siitä luodaan kuvaa. Yhtä lailla tärkeää on myös nostaa esiin erilaisten toimintakenttien tavat esittää ja käyttää menneisyyteen liittyvää tietoa.  

Otetaan sitten poliittiset puheet, koulujen oppikirjat tai akateemiset historian tutkimukset, kertomus on tyypillinen historian esitysmuoto. Tämä kertomuksellisuus tarkoittaa myös sitä, että kertojalla on valta valita, mitä hän ottaa mukaan ja mitä jättää pois kertomuksestaan. Se, että historia perustuu lähteisiin, ei poista tätä kertojan vallan ongelmaa. Tarinankerrontatavat ovat kuitenkin eri kentillä erilaiset. Tutkija artikuloi auki näkökulmansa, eli ne periaatteet, joiden mukaan hän on valinnut kertomukseensa tietyt asiat ja jättänyt toiset pois. Vaikka muutkin historiakulttuurin tuotteet kerrotaan yleensä jostain näkökulmasta käsin, ei näissä ole tapana purkaa näitä näkökulmia auki. Tämä yleensä erottaakin akateemisen historiantutkimuksen muista historiatuotteista. 

Uudet, syksyllä 2016 käyttöönotettavat opetussuunnitelmat, ovat hyvin tekstikeskeiset. Niiden mukaan jokainen opettaja on kielenopettaja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen opettaja on oman tieteenalansa kielen opettaja. Näin ollen historian opettajan tehtävänä on avata niitä tapoja, joilla eri historian kentillä tietoa menneestä esitetään. Yhtä tärkeää, kuin opettaa akateemisen historiantutkimuksen tiedonmuodostuksen periaatteet, on opettaa, kuinka populaarissa historiakulttuurissa on tyypillistä luoda jyrkkiä vastakohtaisuuksia ja käsitellä asioita dikotomioiden hyvä ja paha sekä oikea ja väärä kautta.

Yhtä lailla olennaista on tarkastella oppilaiden kanssa sitä,  kuinka tietoa mennestä esitetään historian oppikirjoissa ja miten tämä tieto on muodostettu. Parhaimmillaan sen pohtiminen kuka tai mikä on tekstin toimija, mitä tekstissä tapahtuu, kuka tekstin on tuottanut ja miksi, millainen on tekstin tuottajan näkökulma asiaan ja mihin laajempaan kontekstiin teksti liittyy, avaa väyliä sekä historian sisältötietojen kartuttamiselle että historiallisen ajattelun oppimiselle. Kriittinen lukutaito ja medialukutaito  eivät ole muutenkaan huonoja taitoja...