>> LUE MYÖS: Mikko Hiljasen analyyttinen näkökulma HI24-kurssin sisällöstä
Taustaa
Ajatus historiayökoulusta syntyi katsellessani 6. joulukuuta 2014 Suomen itsenäisyyspäivän hyvin vahvasti kansalliseen historiaamme nojaavia ohjelmia ja uutisia niin television kuin internetin välityksellä. Mieleeni nousi ajatus siitä, miten lukiolaisille olisi hienoa päästä tarjoamaan keinoja opiskella historiaa hieman eri tavoin kuin normaaleilla oppitunneilla. Olin joskus kuullut yrittäjyyskasvatuksessa järjestettävistä 24h-leireistä, ja niinpä mieleeni juolahti että miksei myös historiassa voisi järjestää vastaavaa. Lukiomme rehtori näytti välittömästi vihreää valoa idealleni.
Toteutus
Historiayökoulu “HI24” järjestettiin 10.-11. huhtikuuta 2015 Iitin lukiolla. 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita ilmoittautui mukaan yhteensä 52, mikä oli paljon enemmän kuin mitä alunperin olisin uskonut. Itseni lisäksi Iitin lukiolta oli mukana uskonnon, filosofian ja psykologian opettaja Lasse Alinen, jonka kanssa olin touhunnut jo kuluneen talven aikana historian, filosofian ja uskonnon integroitua kurssia ja sitä kautta meillä oli hyviä kokemuksia yhteistyöstä sekä uusista työtavoista, kuten pelillistämisestä.
HI24-kurssi jakaantui käytännössä kolmeen osaan: historian tutkimiseen, historian käyttöön ja pelillistämiseen.
Historian tutkimisen aloitti yliopistoaikojen opiskelukaverini ja tällä hetkellä Jyväskylän yliopiston historian laitoksen tohtorikoulutettava Mikko Hiljanen (taustakoulutukseltaan myös historian ja
yhteiskuntaopin aineenopettaja), joka piti opiskelijoille noin 45 minuutin luennon historian tutkimisen perusperiaatteista.
Mikon pohjustuksen kautta opiskelijat aloittivat oman tutkimuksensa. Tutkimuskohteena olivat opiskelijoiden ennakkotehtävänä mukaan tuomat omalle perheelle tai suvulle kuuluneet vanhat esineet. Esineitä oli muun muassa tyypillisistä 1900-luvun alkupuoliskon käyttöesineistä vanhoihin kolikoihin ja sanomalehtiin sekä erilaisiin asiakirjoihin ja kirjeisiin. Opiskelijoiden tehtävänä oli kolmen hengen ryhmissä analysoida esineiden kontekstia ja pohtia niiden merkitystä lähdekritiikkiä unohtamatta. Ajatukset kirjattiin yhteiseen raporttiin, joka sitten julkaistiin HI24-kurssille erikseen luodussa blogissa (http://iittihi24.blogspot.fi/). Lopuksi ryhmät vielä julkaisivat blogiraporttinsa Twitterissä hashtagilla #iittihi24.
Seuraavassa historian käyttö -osiossa opiskelijoiden tuli 3-4 hengen ryhmissä selvitellä heille valmiiksi annettuja historian käyttöön liittyviä materiaaleja. Materiaaleina toimivat muun muassa erilaiset mainokset, populaarikulttuurin luomukset sekä tietenkin erilaiset poliittiset kannanotot, missä kaikissa oli selkeästi mukana historian rooli asian viemiseksi eteenpäin. Näiden aineistojen perusteella opiskelijoiden tuli jälleen kerran kirjoittaa raporttia miten historiaa käytetään apuvälineenä ja millainen arvo historialle tämän kautta muodostuu. Raportit julkaistiin jälleen kerran blogissa ja Twitterissä. Tähän osioon olisi alunperin kuulunut skype-luento Yhdysvalloista, tähänkin blogiryhmään kuuluvalta Jyväskylän yliopiston Venäjän historian dosentilta Simo Mikkoselta, joka on paraikaa Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa Fulbright-stipendiaattina. Simon oli tarkoitus kertoa yhdysvaltalaisesta tyylistä opettaa, tutkia ja käyttää historiaa ja täten luoda pohjustusta amerikkalaisesta näkökulmasta historian käyttö -tehtävälle. Valitettavasti aikatauluongelmien vuoksi tämä osio jäi pitämättä.
Pelillistämis-osiossa opiskelijoiden tuli lähteä luomaan peli sodasta. Sota oli vapaavalintainen, samoin pelin mekaniikka (lautapeli/korttipeli). Valitsin aiheeksi sodan, koska sota on jo kilpailua
itsessään ja se kattaa niin paljon erilaisia teemoja, että ainakaan tällaisen temaattisen rajauksen kautta ei kenellekään tulisi ongelmia aiheen valinnassa. Pelinteon apuna opiskelijat käyttivät Kevin Werbachin kuusivaiheista pelillistämisportaikkoa. Tämä osio jätettiin suosiolla viimeiseksi, koska se ajan osalta sattui keskellä yötä ja sen myötä opiskelijoiden paras terä oli jo ehkä väsymyksen peitossa. Niinpä pelin rakentelun kaltainen luova tehtävä sopi tähän väliin erinomaisesti.
Pelillistämisen jälkeen (jatkui vielä osan ryhmistä osalta aamulla) opiskelijoiden oli mahdollista mennä nukkumaan tai katsoa historiallisia elokuvia tai pelata historiallisia lautapelejä, joita olin tuonut mukanani. Loppuyö menikin leppoisissa merkeissä näiden vaihtoehtojen parissa.
Oma sekä kollegoitteni Lassen ja Mikon rooli oli toimia ohjaajina opiskelijoille. Perinteisen opettajan rooli jäi siis taka-alalle. Kiersimme ryhmiä läpi ja annoimme apua sitä tarvitseville. Erityisen kiinnostavaa oli tässä ohessa nähdä ja tutkia itsekin opiskelijoiden mukanaan tuomia esineitä.
Mitä ajatuksia jäi?
Opiskelijoiden ajatukset aivan kurssin lopussa lauantai-aamuna olivat hyvin positiiviset. He olivat tykänneet tehtävistä, myös niistä jotka olivat olleet haastavia (vaikka joidenkin tehtävien haastavuutta myös “kauhisteltiin”) ja myös siitä että he pääsivät monipuolisemmin työskentelemään yli luokka- ja ryhmärajojen. Myös ajankäyttöä kehuttiin sen osalta, ettei kiirettä ollut tullut. Joidenkin ryhmien osalta tekemistä olisi saanut olla enemmänkin, mutta näin suuren porukan osalta oli mahdotonta etukäteen ennustaa miten eri osiot toimivat.
Opiskelijat olivat myös saaneet uutta näkökulmaa historiaan ennakkotehtävän (vanhan esineen etsintä) muodossa. Osa oli käyttänyt paljonkin aikaa esineiden etsimiseen, he kysyivät edeltävinä viikkoina useaankin otteeseen minulta millainen esineen kannattaisi olla ja ehdottivat useitakin vaihtoehtoja. Kuten Mikko toi myös esille, näin he varmasti olivat tutustuneet oman perheensä menneisyyteen ja sitä kautta ymmärtäneet laajemmin millä kaikella on niin sanotusti “historiaa” ja minkä kaiken kautta historiaa voidaankaan tutkia.
Omasta näkökulmastani kurssi oli erittäin onnistunut. Minua ilahdutti nähdä opiskelijoiden erittäin positiivinen perusvire läpi yön. Pedagogisesti ajatellen osiot olivat suhteellisen onnistuneet: tehtävät olivat sen verran erilaisia toisiinsa nähden. Esineiden käyttö toi opiskelijoille henkilökohtaisempaa näkökulmaa, koska esineet oli pääosin löydetty oman perheen tai sukulaisten “kätköistä”. Historian käyttö toi mukaan ajankohtaisteemaa ja pohdintaa historian yleisestä merkityksestä eivätkä tehtävänannot mielestäni sitten kuitenkaan olleet liian haastavia. Samalla opiskelijat oppivat historiantutkimuksen perustaitoja ja saivat ajateltavaa eri näkökulmista. Pelillistäminen oli puolestaan luova osio, kuten jo edellä totesin.
Mikko sanoi mielestäni myös oivallisesti, että ei olisi voinut uskoa itseään samanlaiseen prosessiin omana lukio-aikanaan. Opiskelijat osasivat pääsääntöisesti toimia analyyttisesti ja pohtia erilaisia abstrakteja asioita, kuten historian merkitystä ja sen (käyttö)arvoa. Allekirjoitan Mikon kommentin täysin.
Mitä kehittäisin?
Alunperin ajattelin, että jos kurssille osallistuu edes 10 opiskelijaa, sen voisi toteuttaa. Näin ollen lopulliset 52 osallistujaa olivat erittäin suuri ja positiivinen yllätys. Suuri osallistujamäärä kuitenkin asetti joitakin rajoituksia erilaiselle tekemiselle, ja niinpä esimerkiksi alkuperäinen ajatus Iitin kotiseutumuseolla käymisestä sai jäädä.
Kurssin portfoliona toimi HI24-blogi (osoite edellä), johon kaikki raportit niin esineiden, historian käytön kuin pelien osalta koottiin. Jatkossa voisi ottaa vielä kootummin ja yhteisöllisemmin eri tehtäväosioiden tuloksia yhteen ja sitä kautta vielä syventää oppimista.
Lisäisin myös jatkossa vieraiden määrää - joko paikan päällä tai virtuaalisesti. Nämä ovat kuitenkin sellaisia, joita ei niin usein pääse käyttämään kuin haluaisi ja ne ovat oman kokemukseni valossa olleet aina opiskelijoista kiinnostavia. Lisäksi paikan päällä mukana olleena asiantuntijana Mikko oli myös tärkeä osa kierrellessään ryhmiä läpi ja tuoden ajatuksia opiskelijoille. Mielestäni oli erittäin hedelmällistä pohtia asioita kaikessa rauhassa ääneen ryhmien kanssa ja vaikka ryhmät eivät aina onnistuneet kiteyttämään parhaita ajatuksia tai pohdintoja itse raporttiin, uskon ja tiedän että myös pelkistä näistä keskusteluista oli hyötyä heidän ajatustensa rakentumisessa esimerkiksi historian käytön tai lähdekritiikin osalta.
Lisäys:
Mukana olleen ystäväni ja kollegani Mikko Hiljasen lisäksi iso kiitos myös muulle tämän blogin vakiokaartille Simo Mikkoselle, Anna Veijolalle sekä Matti Rautiaiselle hyvistä ideoista, kommenteista ja materiaalista. Lisäksi erityiskiitos Iitin lukion uskonnon, filosofian ja psykologian opettajalle Lasse Aliselle mukanaolosta ja suunnitteluavusta.
Taustaa
Ajatus historiayökoulusta syntyi katsellessani 6. joulukuuta 2014 Suomen itsenäisyyspäivän hyvin vahvasti kansalliseen historiaamme nojaavia ohjelmia ja uutisia niin television kuin internetin välityksellä. Mieleeni nousi ajatus siitä, miten lukiolaisille olisi hienoa päästä tarjoamaan keinoja opiskella historiaa hieman eri tavoin kuin normaaleilla oppitunneilla. Olin joskus kuullut yrittäjyyskasvatuksessa järjestettävistä 24h-leireistä, ja niinpä mieleeni juolahti että miksei myös historiassa voisi järjestää vastaavaa. Lukiomme rehtori näytti välittömästi vihreää valoa idealleni.
Toteutus
Historiayökoulu “HI24” järjestettiin 10.-11. huhtikuuta 2015 Iitin lukiolla. 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita ilmoittautui mukaan yhteensä 52, mikä oli paljon enemmän kuin mitä alunperin olisin uskonut. Itseni lisäksi Iitin lukiolta oli mukana uskonnon, filosofian ja psykologian opettaja Lasse Alinen, jonka kanssa olin touhunnut jo kuluneen talven aikana historian, filosofian ja uskonnon integroitua kurssia ja sitä kautta meillä oli hyviä kokemuksia yhteistyöstä sekä uusista työtavoista, kuten pelillistämisestä.
HI24-kurssi jakaantui käytännössä kolmeen osaan: historian tutkimiseen, historian käyttöön ja pelillistämiseen.
Historian tutkimisen aloitti yliopistoaikojen opiskelukaverini ja tällä hetkellä Jyväskylän yliopiston historian laitoksen tohtorikoulutettava Mikko Hiljanen (taustakoulutukseltaan myös historian ja
yhteiskuntaopin aineenopettaja), joka piti opiskelijoille noin 45 minuutin luennon historian tutkimisen perusperiaatteista.Mikon pohjustuksen kautta opiskelijat aloittivat oman tutkimuksensa. Tutkimuskohteena olivat opiskelijoiden ennakkotehtävänä mukaan tuomat omalle perheelle tai suvulle kuuluneet vanhat esineet. Esineitä oli muun muassa tyypillisistä 1900-luvun alkupuoliskon käyttöesineistä vanhoihin kolikoihin ja sanomalehtiin sekä erilaisiin asiakirjoihin ja kirjeisiin. Opiskelijoiden tehtävänä oli kolmen hengen ryhmissä analysoida esineiden kontekstia ja pohtia niiden merkitystä lähdekritiikkiä unohtamatta. Ajatukset kirjattiin yhteiseen raporttiin, joka sitten julkaistiin HI24-kurssille erikseen luodussa blogissa (http://iittihi24.blogspot.fi/). Lopuksi ryhmät vielä julkaisivat blogiraporttinsa Twitterissä hashtagilla #iittihi24.
Seuraavassa historian käyttö -osiossa opiskelijoiden tuli 3-4 hengen ryhmissä selvitellä heille valmiiksi annettuja historian käyttöön liittyviä materiaaleja. Materiaaleina toimivat muun muassa erilaiset mainokset, populaarikulttuurin luomukset sekä tietenkin erilaiset poliittiset kannanotot, missä kaikissa oli selkeästi mukana historian rooli asian viemiseksi eteenpäin. Näiden aineistojen perusteella opiskelijoiden tuli jälleen kerran kirjoittaa raporttia miten historiaa käytetään apuvälineenä ja millainen arvo historialle tämän kautta muodostuu. Raportit julkaistiin jälleen kerran blogissa ja Twitterissä. Tähän osioon olisi alunperin kuulunut skype-luento Yhdysvalloista, tähänkin blogiryhmään kuuluvalta Jyväskylän yliopiston Venäjän historian dosentilta Simo Mikkoselta, joka on paraikaa Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa Fulbright-stipendiaattina. Simon oli tarkoitus kertoa yhdysvaltalaisesta tyylistä opettaa, tutkia ja käyttää historiaa ja täten luoda pohjustusta amerikkalaisesta näkökulmasta historian käyttö -tehtävälle. Valitettavasti aikatauluongelmien vuoksi tämä osio jäi pitämättä.
Pelillistämis-osiossa opiskelijoiden tuli lähteä luomaan peli sodasta. Sota oli vapaavalintainen, samoin pelin mekaniikka (lautapeli/korttipeli). Valitsin aiheeksi sodan, koska sota on jo kilpailua
itsessään ja se kattaa niin paljon erilaisia teemoja, että ainakaan tällaisen temaattisen rajauksen kautta ei kenellekään tulisi ongelmia aiheen valinnassa. Pelinteon apuna opiskelijat käyttivät Kevin Werbachin kuusivaiheista pelillistämisportaikkoa. Tämä osio jätettiin suosiolla viimeiseksi, koska se ajan osalta sattui keskellä yötä ja sen myötä opiskelijoiden paras terä oli jo ehkä väsymyksen peitossa. Niinpä pelin rakentelun kaltainen luova tehtävä sopi tähän väliin erinomaisesti.Pelillistämisen jälkeen (jatkui vielä osan ryhmistä osalta aamulla) opiskelijoiden oli mahdollista mennä nukkumaan tai katsoa historiallisia elokuvia tai pelata historiallisia lautapelejä, joita olin tuonut mukanani. Loppuyö menikin leppoisissa merkeissä näiden vaihtoehtojen parissa.
Oma sekä kollegoitteni Lassen ja Mikon rooli oli toimia ohjaajina opiskelijoille. Perinteisen opettajan rooli jäi siis taka-alalle. Kiersimme ryhmiä läpi ja annoimme apua sitä tarvitseville. Erityisen kiinnostavaa oli tässä ohessa nähdä ja tutkia itsekin opiskelijoiden mukanaan tuomia esineitä.
Mitä ajatuksia jäi?
Opiskelijoiden ajatukset aivan kurssin lopussa lauantai-aamuna olivat hyvin positiiviset. He olivat tykänneet tehtävistä, myös niistä jotka olivat olleet haastavia (vaikka joidenkin tehtävien haastavuutta myös “kauhisteltiin”) ja myös siitä että he pääsivät monipuolisemmin työskentelemään yli luokka- ja ryhmärajojen. Myös ajankäyttöä kehuttiin sen osalta, ettei kiirettä ollut tullut. Joidenkin ryhmien osalta tekemistä olisi saanut olla enemmänkin, mutta näin suuren porukan osalta oli mahdotonta etukäteen ennustaa miten eri osiot toimivat.
Opiskelijat olivat myös saaneet uutta näkökulmaa historiaan ennakkotehtävän (vanhan esineen etsintä) muodossa. Osa oli käyttänyt paljonkin aikaa esineiden etsimiseen, he kysyivät edeltävinä viikkoina useaankin otteeseen minulta millainen esineen kannattaisi olla ja ehdottivat useitakin vaihtoehtoja. Kuten Mikko toi myös esille, näin he varmasti olivat tutustuneet oman perheensä menneisyyteen ja sitä kautta ymmärtäneet laajemmin millä kaikella on niin sanotusti “historiaa” ja minkä kaiken kautta historiaa voidaankaan tutkia.
Omasta näkökulmastani kurssi oli erittäin onnistunut. Minua ilahdutti nähdä opiskelijoiden erittäin positiivinen perusvire läpi yön. Pedagogisesti ajatellen osiot olivat suhteellisen onnistuneet: tehtävät olivat sen verran erilaisia toisiinsa nähden. Esineiden käyttö toi opiskelijoille henkilökohtaisempaa näkökulmaa, koska esineet oli pääosin löydetty oman perheen tai sukulaisten “kätköistä”. Historian käyttö toi mukaan ajankohtaisteemaa ja pohdintaa historian yleisestä merkityksestä eivätkä tehtävänannot mielestäni sitten kuitenkaan olleet liian haastavia. Samalla opiskelijat oppivat historiantutkimuksen perustaitoja ja saivat ajateltavaa eri näkökulmista. Pelillistäminen oli puolestaan luova osio, kuten jo edellä totesin.
Mikko sanoi mielestäni myös oivallisesti, että ei olisi voinut uskoa itseään samanlaiseen prosessiin omana lukio-aikanaan. Opiskelijat osasivat pääsääntöisesti toimia analyyttisesti ja pohtia erilaisia abstrakteja asioita, kuten historian merkitystä ja sen (käyttö)arvoa. Allekirjoitan Mikon kommentin täysin.
Mitä kehittäisin?
Alunperin ajattelin, että jos kurssille osallistuu edes 10 opiskelijaa, sen voisi toteuttaa. Näin ollen lopulliset 52 osallistujaa olivat erittäin suuri ja positiivinen yllätys. Suuri osallistujamäärä kuitenkin asetti joitakin rajoituksia erilaiselle tekemiselle, ja niinpä esimerkiksi alkuperäinen ajatus Iitin kotiseutumuseolla käymisestä sai jäädä.
Kurssin portfoliona toimi HI24-blogi (osoite edellä), johon kaikki raportit niin esineiden, historian käytön kuin pelien osalta koottiin. Jatkossa voisi ottaa vielä kootummin ja yhteisöllisemmin eri tehtäväosioiden tuloksia yhteen ja sitä kautta vielä syventää oppimista.
Lisäisin myös jatkossa vieraiden määrää - joko paikan päällä tai virtuaalisesti. Nämä ovat kuitenkin sellaisia, joita ei niin usein pääse käyttämään kuin haluaisi ja ne ovat oman kokemukseni valossa olleet aina opiskelijoista kiinnostavia. Lisäksi paikan päällä mukana olleena asiantuntijana Mikko oli myös tärkeä osa kierrellessään ryhmiä läpi ja tuoden ajatuksia opiskelijoille. Mielestäni oli erittäin hedelmällistä pohtia asioita kaikessa rauhassa ääneen ryhmien kanssa ja vaikka ryhmät eivät aina onnistuneet kiteyttämään parhaita ajatuksia tai pohdintoja itse raporttiin, uskon ja tiedän että myös pelkistä näistä keskusteluista oli hyötyä heidän ajatustensa rakentumisessa esimerkiksi historian käytön tai lähdekritiikin osalta.
Lisäys:
Mukana olleen ystäväni ja kollegani Mikko Hiljasen lisäksi iso kiitos myös muulle tämän blogin vakiokaartille Simo Mikkoselle, Anna Veijolalle sekä Matti Rautiaiselle hyvistä ideoista, kommenteista ja materiaalista. Lisäksi erityiskiitos Iitin lukion uskonnon, filosofian ja psykologian opettajalle Lasse Aliselle mukanaolosta ja suunnitteluavusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti