Historian taidoista ja tiedoista

Historian opetuksen muutoksesta on puhuttu jo pitkään maailmalla ja myös Suomessa. Ei ole mitenkään uutta esittää, että historian tulisi olla muutakin kuin vuosilukuja, nimiä ja toinen toistaan seuraavia tapahtumia (kurkkaa vaikkapa Sam Wineburgin tai Peter Seixasin teoksiin). Tilalle on esitetty tutkivaa oppimista ja toimimista historian tutkijan tavoin. Erityisesti on peräänkuulutettu omakohtaisten merkityksten luomista menneisyyden tapahtumille, jotta menneisyyden yhteys nykyisyyteen ja tulevaisuuteen avautuisi.

Itseäni viehättää ajatus siitä, että menneisyyden ihmisten tulevaisuusodotukset ovat nykyisyyttämme ja meidän tämänhetken toiminta vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuutemme muodostuu. Menneisyys ei siis ole kuollutta, vaan mitä suurimmassa määrin elävää nykyisyyttä. Välillä kuitenkin tuntuu, että tämä elävä yhteys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä katoaa.

Tämän lukuvuoden asustelen Kaliforniassa, Berkeleyssä. Tuhansien kilometrien päähän Suomesta muuttaminen etäännyttää sen verran, että monia asioita tulee katseltua uudesta perspektiivistä. Niin myös kirjastojen ja kirjakauppojen historia-osastoja. Ehkäpä yksi mielenkiintoinen huomio on se, että niin Suomessa kuin täällä historia näyttää merkitsevän nimenomaan tapahtumahistoriaa. Toki Suomen talvisota -teokset ovat vaihtuneet Amerikan itsenäistymistä tai sisällissotaa kuvaaviin teoksiin, mutta yhtä kaikki molemmissa on kyse tapahtumahistoriasta. Hienot kuvat johdattelevat nimien, vuosilukujen ja yksittäisten tapahtumien maailmaan. Siis juurikin sellaisen tiedon maailmaan, mitä "uudessa" historianopetuksessa ei tulisi painottaa.

Kanadalainen Peter Seixas (ks. lisää http://historicalthinking.ca/historical-thinking-concepts) on listannut kuusi ajattelutaitoa, joita historian opiskelussa tarvitaan. Nämä taidot ovat:

1. Historiallisen merkityksen löytäminen  
2. Lähdeaineiston arviointi
3. Muutoksen ja jatkuvuuden tunnistaminen
4. Syiden ja seurausten analysointi
5. Historialisen perspektiivin ymmärtäminen
6. Historiallisten tapahtumien eettisten ulottuvuuksien ymmärtäminen

Nämä kuusi kohtaa osoittavat hyvin sen, millä tavoin historian osaamisessa tieto ja taito kohtaavat. Emme löydä merkityksiä, pysty arvioimaan lähdeaineistoja tai kykene ymmärtämään historiallista perspektiiviä  ilman tietoa menneisyyden tapahtumista. Jos puolestaan osaamme vain toistaa menneisyyttä koskevia "faktatietoja", kadotamme historialle tieteenalana ja toivottavasti myös oppiaineena ominainen luonteen: tiedon suhteellisuuden ymmärtämisen. Tulkintamme menneisyyden tapahtumista on pätevää vain annettuun aineistoon nojaten, tulkinta muuttuu aineiston muuttuessa ja näin  ollen voimme aina ymmärtää menneisyyden tapahtumista vain sen osan, josta saamme aineistoa. Tällöinkään tieto ei ole yksiselitteistä totuutta menneisyydestä, vaan tietystä näkökulmasta luotua.

Mistä sitten löytää lähteitä tällaisten tietojen opettamiseen? Itse olen historian opettajana usein törmännyt siihen, että koulutukset tuppaavat edelleenkin tuovan enemmän esiin niin sanottua faktatietoa, kuin pohdintaa siitä, miten asioita voisi opettaa. Odotankin innolla lokakuussa Berkeleyn yliopistossa olevaa Free Speech Movementin käynnistymisen 50 vuotispäivän vuoksi järjestettävää historianopettajille suunnattua seminaaria, jossa 50 vuotta sitten liikkeeseen osallistuneet henkilöt tulevat kertomaan, mitä ja miten liikehdintää pitäisi nykyään koululaisille opettaa. Katsotaan, päästäänkö tällä kertaa faktatietoa syvemmällekin.

Hienoa tulkintaa menneisyydestä ja aitoa tekemisen iloa olen muuten löytänyt museoista! Toisaalta, ehkäpä näissä museoissa on yhdistynyt juuri sopivalla tavalla tieto, tarinallisuus, eettinen ulotuvuus ja eri ihmisten perspektiivistä asioiden katsominen. Tai sitten vain hauskuus...