Koulu-yliopistoyhteistyö ja Putinin Venäjä

Koulujen ja yliopiston välisestä yhteistyöstä ja sen tiivistämisestä on puhuttu paljon. Varsinkin yliopistokaupunkien ulkopuolelta välillä kuulee (ihan oikeutetustikin), että yliopistot ovat kaukana, eikä niihin voida niin vain lähteä tekemään vierailuja. Sama ongelma koskee myös museoita ja muita kulttuurilaitoksia, jotka keskittyvät tyypillisesti suurempiin kaupunkeihin. Teknologia voi kuitenkin tasa-arvoistaa kouluja ja auttaa lähentämään etäällä sijaitsevia kouluja ja yliopistoja keskenään.

VENÄJÄN HISTORIAN KURSSISTA IITIN LUKIOSSA - Matti Rantonen

Iitin lukiossa järjestettiin syksyllä 2016 oma koulukohtainen historian valinnainen kurssi HI9, joka käsitteli Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa. Kurssin teemat lähtivät liikkeelle Venäjän alueen esihistoriasta pyrkien luomaan yleiskuvan Venäjän valtiollisen historian keskeisestä teemoista kuten Kiovan Rusj, Novgorodin tasavalta, mongolihallinto, Moskovan Venäjä, Romanovien aika, Neuvostoliiton synty-elo-ja-kuolema, jatkuen 1990-luvun Jeltsinin Venäjän kautta 2000-luvun Putinin Venäjään.

Nyky-Venäjää tarkastellaan usein Putinin 

kautta. Myös Venäjällä Putinista on

rakennettu korvaamatonta esimerkiksi

medianäkyvyyden kautta.

Kurssilla oli paljon erilaisia työmuotoja, eikä asiantuntijavierailuakaan haluttu järjestää luentona, vaan ennen kaikkea antaa opiskelijoille mahdollisuus esittää kysymyksiä, joiden pohjalta asiantuntijan kanssa olisi mahdollista keskustella. Asiantuntijavierailun tavoitteena oli ennen kaikkea herättää ajatuksia Venäjästä.

Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Venäjän historian dosentti, tutkija Simo Mikkonen on vieraillut kursseillamme aiemminkin. HI9-kurssin kolme viimeistä tuntia käsittelimme Putinin aikakautta Venäjällä. Viimeisellä tunnilla Simo oli asiantuntijavieraana videoyhteyden välityksellä. Opiskelijat olivat ennakkoon pohtineet sellaisia nyky-Venäjässä askarruttavia asioita, joita halusivat Simolta kysyä. Kysymyksiä oli erityisesti Putinin hallinnosta ja roolista niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Olemme liittäneet tiivistelmän kysymyksistä ja vastauksista tähän alle.

Simon osuus ja ne teemat joita opiskelijoiden kysymykset nostivat esille, olivat erinomainen päätös kurssille. Kurssilla oli edeltävän viikon aikana käsitelty Neuvostoliiton romahtamista ja sitä seurannutta kaoottista 1990-lukua Venäjällä. Lisäksi olimme käsitelleet Putinin henkilöhistoriaa sekä hänen valtakautensa yleisimpiä, etenkin sisäpoliittisia ilmiöitä, kuten presidenttikausia, hänen hallintonsa soraäänien vaimentamista (esim. Hodorkovski) sekä ulkopolitiikan osalta Ukrainan kriisiä.

Opiskelijoiden mielestä videoyhteyden käyttäminen oli erittäin positiivinen kokemus ja heidän mielestään oli hyvä kuulla historiantutkijan ääntä osana historian opiskelua lukiossa. Tunneilla käsitelty pohjatieto toimi hyvänä kivijalkana Simon esittämälle pidemmälle viedylle tutkimustiedolle sekä hänen henkilökohtaisille osin tutkimuspohjaisille pohdinnoilleen Venäjän hallinnon nykytilasta. Jälkeenpäin opiskelijoista tuntui, että 45 minuuttia meni todella nopeasti ja he olisivat mielellään kuunnelleet lisää tästä samaisesta, globaalistikin paljon keskustelua herättävästä teemasta.

Asiantuntijavierailut ovat kaiken kaikkiaan todella avartavia paitsi tiedollisesti, myös yleisemmin yliopiston ja lukion välisen rajan häivyttämisen osalta. Yliopisto, tutkimus ja korkeakouluammatit saadaan lähemmäs toisen asteen lukiolaisia ja saatu asiantuntija-apu antaa samalla lukio-opiskelijoille konkreettista kuvaa yliopistotutkijoiden perspektiivistä käsiteltävään substanssiin liittyen.

TIIVISTELMÄ VIDEOYHTEYDEN KAUTTA KÄYDYSTÄ KESKUSTELUSTA - Simo Mikkonen

Mikä on todennäköisin tapa Putinin valtakauden päättymiselle ja mitä Venäjällä tapahtuu sen jälkeen?

Tämä on erittäin vaikea kysymys, jota on runsaasti pohdittu. Osa epäilee jopa, että vallanvaihdos saattaisi olla edessä jo 2018 (jolloin Putin on vasta 66), useimmat puhuvat vuodesta 2024 (Putin olisi 72) ja jotkut epäilevät, että Putin pysyisi vallassa senkin jälkeen.

Jeltsinin sekavana pidetystä ajasta siirtymä Putinin aikaan sujui melko kivuttomasti. Putinin aikana tapahtunut vallan keskittäminen enteilee kuitenkin levottomuuksia vallanvaihdon yhteydessä; ei ole selkeää seuraajaa, joka vallan ottaisi. Mutta eipä sellainen ollut Putinkaan noustessaan valtaan vuonna 1999. Toisaalta, vuodet 1924 ja 1953, jolloin Neuvostoliitto jäi ilman selkeää johtajaa, johtivat sisäiseen valtakamppailuun.

Onko Putin ja Venäjä uhka (aseellinen, kyber, propaganda, jne.): Suomelle, Euroopalle, Yhdysvalloille?

Venäjä ei ole Suomelle välitön uhka. Jotain sanktioita varmasti tulisi Suomen liittymisestä NATOon, muttei välttämättä mitään vakavaa. Lisäksi Suomen venäläisvähemmistö on assimiloitunut hyvin, toisin kuin esimerkiksi Baltian maissa, Ukrainassa tai Moldaviassa, joiden venäläisvähemmistöä Venäjä pyrkii hyödyntämään omiin tarkoituksiinsa. Verkkosodankäynti on varmasti iso uhka, samoin kuin erilaiset tiedonvälityksen vääristymisen uhkat, joskin suurempi vaara on nähdäkseni silti Euroopan sisäinen populismi ja meidän oman tiedonvälityksemme vinoutuminen.

 

Mitkä ovat Venäjän ja USA:n välit nyt?

Huonot. Nähtäväksi jää mitä nyt tapahtuu. En uskalla lähteä ennustamaan, koska Yhdysvaltain uusi presidentti on arvaamaton ja hänen hallintoaan vasta kootaan.

 

Miten venäläiset itse suhtautuvat Putiniin ja miksi näin?

Kehitys Venäjällä vuoden 1999 jälkeen on ollut huimaa. Enemmistön venäläisistä elämä on parantunut erittäin merkittävästi. Myös Venäjä ylipäätään on kehittynyt taloudellisesti ja muutenkin 2000-luvun mittaan. Meille Venäjästä näkyy erityisesti ulkopolitiikka, ei sisäpolitiikka. Ja meidän näkökulmastamme Venäjän ulkopolitiikka on negatiivista.  Venäläiset taas näkevät ennen kaikkea elämän laadun paranemisen ja hyvän taloudellisen kehityksen Putinin kaudella.

Vasilin katedraalia Moskovassa pidetään samankaltaisena

Venäjän symbolina kuin Eiffel-tornia Ranskassa tai

vapaudenpatsasta Yhdysvalloissa.

Demokratian tila Venäjällä on kuitenkin huono. Suurille kansanjoukoille demokratialla on kuitenkin huono kaiku. Talousuudistuksia 1990-luvun alussa, jotka johtivat tavallisten ihmisten elämänlaadun ja tulojen merkittävään heikkenemiseen, markkinointiin ennen kaikkea yhteiskunnan demokratisointina. Lisäksi politiikka on mediassa saatu vaikuttamaan myrkylliseltä. Ajatellaanpa millainen USA:n ja Euroopan poliittinen tilanne on tällä hetkellä ja miten populistit ovat onnistuneet tekemään politiikasta ylipäätään jotain likaista, sellaista, että normaalit ihmisetkin ajattelevat politiikan täysin korruptoituneeksi. Venäjällä tilanne on vielä huonompi. Putinin lähipiiri on onnistunut mustamaalaamaan kaikki vastustajansa. Vaikka Putinin lähipiiriä pidetään korruptoituneena, ei uskottavaa oppositioita ole – eikä kukaan halua palata 1990-luvun kaaokseen. Niinpä Putinille ei nähdä vaihtoehtoa.

 

Miten talouspakotteet ovat vaikuttaneet Venäjään?

Kysymys on vaikea. Ruplan kurssi on pudonnut merkittävästi kahden vuoden takaisesta, joskin se näyttäisi vahvistuvan tällä hetkellä, mutta on vielä kaukana kahden vuoden takaisesta tasosta. Tämä heijastuu moneen asiaan, esim. ulkomaan matkailuun. Pietarissa tilanne näkyy suomalaisten tuotteiden heikompana saatavuutena ja erilaisten jäljitelmien lisääntymisenä. Suomi on kärsinyt sanktioista todella merkittävästi. Venäjä on pyrkinyt vastaamaan sanktioihin kehittämällä omaa maatalouttaan, mutta muutos on hidasta.

 

Putin & Donald Trump: millaiset suhteet toisiinsa?

Täysin kysymysmerkki. Trump lienee pragmaattinen, mutta kiinnostavaa on, romuttaako hän transatlanttiset suhteet kokonaan. Tuskinpa. Vaikka mistä sitä tietää.

 

Kuinka absoluuttinen valta Putinilla on Venäjällä? Pystyykö kukaan kumoamaan Putinin päätöksiä?

Putinin päätöksiä sinänsä ei varmaan ole tarvetta lähteä kenenkään kumoamaan, mutta ainahan voi vaikuttaa Putiniin niin, että tulos on mieluinen. Oikeuslaitos on pitkälti Kremlin, eli Putinin lähipiirin hallinnassa, eikä sieltä käsin varmasti tule haastetta. Samoin duuma, eli Venäjän parlamentti, ja samalla ylin lakiasäätävä elin on Putinin lähipiirin hallinnassa.

                                                          

Putinin valta on kuitenkin kaikkea muuta kuin absoluuttinen. Hänen täytyy säilyttää valtansa legitimaatio, eli sekä pitää kansa puolellaan – tai ainakin estää opposition järjestäytyminen – ja pitää varakas eliitti tyytyväisenä. Jos eliitti ei ole tyytyväistä, he voivat siirtyä opposition tueksi, mikä taas vahvistaisi oppositiota merkittävästi. 

Putin ei ole yksinvaltias, vaan hänen ympärillään on erilaisia valtaeliitin ryhmiä, joista osalla on runsaastikin valtaa, mutta he eivät välttämättä näy ulospäin. Tässä yhteydessä puhutaan toisinaan silovikeistä, eli isänmaallisina pidetyistä turvallisuus- ja puolustusorganisaatioiden johtajista. Minkään yhtenäisen ryhmän sijasta silovikit ovat Putinin vallasta hyötyviä, yleensä virkamiehiä, joiden etuna on keskusjohtoisen valtion kehittäminen, eli vallan kanavoiminen mahdollisimman selkeästi Kremliin – mikä näyttää ulospäin Putinin vallan kasvamiselta, mutta ei välttämättä ole sitä.

Monet silovikeista ovat Putinin vanhoja tuttuja Pietari/Leningradista ja työskennelleet jossain vaiheessa FSB:n tai KGB:n, eli valtion turvallisuuspoliisin palveluksessa, kuten Putin itse. Monilla näistä niin kutsutuista silovikeistä voi olla edessään joko erottaminen, siirtäminen vähäpätöisempiin tehtäviin tai jopa oikeudenkäynti jos Putin menettää johtoasemansa. On toki mahdollista, että jos tämä joukko pystyy sopimaan jatkosta ilman sisäisiä riitoja ja nostamaan keskuudestaan uuden johtohahmon, Putinin jälkeen ei seuraa sellaista kaaosta kuin pelätään. Tämän henkilön kuitenkin pitäisi saada sekä Venäjän talouseliitin että kansan tuki taakseen.