Syyslukukauden aluksi pyysin yläkoulun aloittaneita seiskaluokkalaisia piirtämään pareittain aikajanat. Näihin aikajanoihin tuli merkitä niitä tapahtumia, ilmöitä ja asioita, joita he muistavat menneisyydessä tapahtuneen. Oppilaat ryhtyivät hommaan ja piirsivät ensin valkoiselle paperille janan, jonka toiseen päähän merkitsivät luvun nolla ja toiseen 2016. Tästä lähdimme liikkeelle. Keskustelimme historian periodisoimisesta, aikakäsityksestä, vuodesta nolla (ja sen olemattomuudesta) ja siitä, millaisia seikkoja menneisyydestä usein muistetaan ja millaiset jäävät unohduksiin. Puhuimme niin syistä ja seurauksista kuin muutoksesta ja jatkuvuudesta.
Seuraavien historian oppituntien aikana lähestyimme eri
teemoja aikalaislähteiden kautta. Opettelimme yhdessä sijoittaman lähteitä
niiden syntyajankohtaan ja sen tapahtumiin ja pohdimme, miksi lähde on
laadittu, kenelle se on laadittu ja millaisia intentioita lähteen laatijalla on
ollut. Oppitunneilla oppilaat esittivät hienoja huomioitaan lähteistä ja siitä
maailmasta, johon ne avasivat ovia.
Tällä viikolla samaiselle luokalle oli historian koe.
Ensimmäisessä tehtävässä annoin eräästä lähteestä perustiedot, kuten sen
laatimisajan ja kontekstin, jossa lähde on laadittu ja pyysin oppilaita alleviivaamaan eräästä
lähteestä sen keskeisen sisällön. Tämän lisäksi pyysin heitä perustelemaan,
miksi he allviivasivat valitsemansa kohdat. Perustelut olivat hyviä:
"Koska tehtävänannossa pyydettiin alleviivaamaan keskeiset kohdat" ja
"Koska nuo kohdat olivat minusta kaikkein tärkeimmät".
Siitäs sain.
Olin unohtanut sen, että oppitunnin suullisessa keskustelussa on helppo
jatkuvasti neuvotella, miten tehtävää tulkitaan. Koetehtävä puolestaan
oli laadittu kaikkien historian opetuksen sääntöjen mukaisesti, mutta tästä
huolimatta se ei avautunut seitsemäsluokkalaisille. Seuraavalla
tunnilla palaammekin pohtimaan, mikä on
historian tehtäville tyypillinen tapa ilmaista asioita ja mitä tietynlaisilta tehtävänannoilta odotetaan. Historian (teksti)taitojen
ytimessä ollaan.
