keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Toimijuutta etsimässä


Piti kirjoittamani siitä, löytyykö opettajille sellaista materiaalia, jossa historiaa opetetaan muutenkin kuin vain vuosilukujen, tapahtumien ja nimien kavalkadina. Huomaan kuitenkin ajatusteni askartelevan toisen oppimisen kannalta tärkeän teeman - toimijuuden - kanssa.

Tällä viikolla vierailin Oakland Technical High Schoolissa, tuttavallisesti Oak Techissa, seuraamassa englannin ja historian opetusta. Oak Tech on noin 2000 opiskelijan julkinen lukio, johon oppilaat tulevat asuinalueittensa perusteella. Kaliforniassa opiskelu High Schoolissa on pakollista 16 ikävuoteen asti, eli käytännössä yleensä kymmenennen luokan loppuun. Ongelmana monissa kouluissa, kuten myös Oak Techissakin, on koulunsa keskeyttävien nuorten suuri määrä. Koulu ei kiinnosta, tai sen käyminen ei ole mahdollista perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Myös oppilaiden osaamistaso on koulussa varsin vaihteleva. Yhtenä keskeisenä ongelmana on opiskelijoiden englannin kielen taidot. Opettaja kuvasikin, miten osa opiskelijoista on kielitaidoiltaan toka- tai kolmasluokkalaisen tasoisia, osa puolestaan jo aivan valmista yliopistotasoisiin jatko-opintoihin.
Oakland Techin hieno päärakennus
 Sekä englannin että historian tunnilla opiskelijat työskentelivät tekstien kanssa. Tekstit luettiin ääneen (tämä osoitti hyvin myös minulle, miten eritasoisia lukijoita luokasta löytyi) ja tämän jälkeen niistä etsittiin yhdessä ydinkohdat ja muodostettiin opettajan johdolla kysymykset, joihin kotiläksynä etsittiin vastauksia. Äidinkielen tunnilla pääpaino oli enemmän tekstissä olevien symboleiden etsimisessä, historian tunnilla puolestaan pyrittiin tekstistä erottelemaan yksittäiset tapahtumat ja niistä seuranneet suuremmat kehityskulut.
Opiskelijat viittailivat ahkerasti, esittivät mielipiteitään teksteistä sekä kysyivät opettajalta apua sanoihin tai asioihin, joita eivät ymmärtäneet. Käydyt keskustelut osoittivat myös, että he ymmärsivät ainakin jollain tasolla sen, miten yksittäinen historian lähde kertoo tapahtumasta yhden ihmisen näkemyksen. Tunnit olivat oiva esimerkki siitä, mitä tekstien kanssa työskentely voi olla kielitaidoltaan hyvin heterogeenisen ryhmän kanssa.
Historiaa opetetaan näissä päärakennuksen takaa löytyvissä parakeissa
Mutta se toimijuus. Kuten usein suomalaisetkin oppitunnit tuppaavat olla, myös nämä tunnit olivat hyvinkin pitkälti opettajajohtoisia. Opettaja oli valinnut luettavat tekstit ja näkökulman, mistä käsin tekstejä tulkittiin.  Hän oli myös valmistellut valmiiksi kysymykset, joista käsin tekstejä käsitteli opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoiden tehtäväksi jäi vastata opettajan esittämiin kysymyksiin ja korkeintaan kysyä tarkentavia kysymyksiä annetusta teemasta. Itselleni jäi tunne siitä, että vaikka tunnit olivatkin hienoa tekstin kanssa työskentelyä, oppiminen loppui siihen, mistä sen olisi kuulunut alkaa. Oppilaille jäi tekstistä monia kysymyksiä, mutta opetussuunnitelma tai aika ei antanut periksi lähteä etsimään niihin vastauksia, vaan seuraavalla oppitunnille opiskelijat siirtyivät käsittelemään seuraavaa opettajan antamaa teemaa. Toisaalta täytyy huomioida myös se, ettei tässä koulussa oppilaiden käyttöön ollut tietokoneita tai tabletteja, eli tiedon nopea etsiminen internetistä ei olisi oppitunneilla oikeastaan onnistunutkaan.
Historian kouluopetuksen muuttumiseen on esitetty sitä, että oppitunneilla tulisi toimia historiantutkijan tavoin ja työskennellä lähteiden kanssa. Hieno juttu, mielenkiintohan syntyy siitä, että saat työskennellä aitojen itse löytämiesi ongelmien kanssa. Harmillista on vain se, että tämä ajatus historiantutkijan tavoin toimimisesta tuntuu typistyvän  annetun lähteen kanssa työskentelyyn ja siinä vaiheessa, kun varsinaisen työskentelyn , eli aiheen kontekstualisoinnin ja lisälähteiden etsimisen, pitäisi alkaa pannaan pillit pussiin ja siirrytään seuraavan aihepiirin pariin. Jos tietojen päähän kaataminen ei ole tuottanut tulosta, ei näennäinen tutkiva oppiminenkaan tulosta tuota. Tai ehkä on kuitenkin parempi oppia edes lukemaan niitä lähteitä...

2 kommenttia:

  1. Tuo ajankäyttö on kyllä hyvä huomio. Huomaan sen nimittäin itsekin varsinkin lukiolaisten kanssa toimiessani, että aikaa ei yksinkertaisesti ole niin paljoa, kuin johonkin teemaan haluaisi käyttää. Yläkoululaisten kanssa on hieman eri asia, koska tunteja voi fokusoida helpommin "tärkeämpiin" teemoihin koska käytössä on kaksi tuntia viikossa läpi koko lukuvuoden.

    Juuri päättynyt HI3-kurssini pisti miettimään kurssisisältöjä ja niiden määrää. Toissa keväänä visiittini Englannin West Kirby Grammar Schooliin oli opettajan näkökulmasta hieno, koska silloin näki myös sitä, että miten erilaisia kurssisisältöjä saattoi olla. Vierailin muun muassa kurssilla, jonka aiheena oli Vietnamin sota. Me emme HI3-kurssilla Vietnamin sotaa kunnolla ehtineet edes käsittelemään, saatikka muutamia muita kylmän sodan teemoja. Taustalla vaikutti osittain ajatus siitä, että ovathan opiskelijat nämä asiat käyneet läpi jo yläkoulun puolella, nyt voimme vain poimia "herkullisimmat" asiat ja keskittyä niihin syvemmin. Suurin syy oli tietenkin juuri se, ettei aikaa eli oppitunteja ollut käytettävissä enempää.

    Toki tässä kurssien sisältökeskustelussa tullaan sitten siihen, että mitä teemoja jätämme sitten pois, jos keskitymme vain tiettyihin? Keskustelua voi jatkaa pohtimalla historian kurssien yleistä sisältöä lukiossa, pakollisten kurssien määrää, historian suhdetta muihin oppiaineisiin ja niin edespäin. Tämä suo ei ojittamalla lopu.

    Tästä oikeastaan pääsemme jälleen Mikon aloittaman viestiketjun teemaan, epävarmuuteen. Mitä aiheita ja sisältöjä nostan keskiöön ja miksi? Valitsenko "mediaseksikkäimmät", kriittistä ajattelua parhaiten tukevat vai ylioppilaskirjoituksia parhaiten tukevat otsakkeet?

    Jäin vielä Anna miettimään, että oliko tämän seuraamasi kurssin aihe/teema mikä ja kuinka laaja?

    VastaaPoista
  2. Kurssi oli osa California Studies -kokonaisuutta, joka koostuu historiasta ja äidinkielestä (englannista), joita molempia opettaa sama opettaja. Periaatteessa oppilailla on koko vuoden ajan historiaa 55 minuuttia jokaisena koulupäivänä. Teemana nimenmukaisesti Kalifornian historia. Nyt käsittelyssä olivat missionit. Yhdysvalloissa jokaisessa osavaltiossa on oma opetussuunnitelmansa, mutta tämän lisäksi jokaisella piirikunnalla ja jopa jokaisella kaupungilla on suuri vapaus valita, mitä koulussa opetetaan. Common Coren myötä tähän on kyllä tulossa muutoksia. Hulluimmalta tuntuu se, että opiskelijoita testaututaan säännöllisesti monivalintatestein, jotka ovat taas yhteisiä koko osavaltion kouluille. Näin ollen oppitunneilla voidaan ihan rauhassa opiskella lähdetulkintaa, mutta koulujen rahoitus riippuu testituloksista, joilla mitataan usein nippelitietoja.

    VastaaPoista